Liikkuja ei jaksa seistä paikallaan.

Kuivaa lonkeroa, Mojitoa, Mansikka-lime siideriä ja somersby.

Ruisleipää, patonkia ja aurinkokuivattutomaatti-tuorejuustoa.

Niistä on kesäisen keväinen tiistai-ilta tehty.

Karhupuiston nurmikko tuntuu jo lämpimältä pepun alla, se on kesän merkki.

Varjot ilmestyvät vasta kun haluamme lähteä. Auringonvalo häikäisee silmiämme vielä kellon viimeiselläkin neljänneksellä. 

Tästä voi kevät väistyä, kesä tulee.

Toiseksi viimeinen viikonloppu ennen koulunalkua: Ihania ihmisiä, hiukan lisätienestiä lastenhoidolla, biletystä, auringosta nauttimista, matematiikkaa ja oloilua, unohtamatta superhyvää-taivaallista-sitä-aitoa-ja-oikeaa-starbucks frappuccinoa.

Viikko oli lyhyt, koska torstai oli vapaa. Tiistaina rentouduttiin ja käytiin katsomassa lätkää paikan päällä. Keskiviikkona riehuttiin musaproggiksessa ja biletettiin. Torstaina levättiin. Perjantaina riehuttiin taas proggiksessa ja hoidettiin lapsia. Lauantaina sain ihanan Wilmaseni kylään; shoppailtiin, katsottiin suomi-peliä ja biletettiin. Sunnuntaina juotiin maailman parasta frappuccinoa, hengailtiin esplanadilla ja oltiin. Huh, mikä viikko! 

 Lentokenttä on katala paikka. Varsinkin kun minulla on kuume - matkakuume, joka ei halua irrota minusta. On tiedättekö pakko päästä jonnekin. Liikkua ja lähteä sekä tulla takasin. Se ei lähde minusta. Olen liikkuja. On ollut pieniä matkoja. Tarvitsen nyt suuremman matkan. Viimeistään syksyllä.
En tiedosta miksi haluan liikkua.

Nyt kuitenkin helpotan oloani ja suuntaan Lappeenrantaan.

Haloo

"Minä halusin kerrostaloasunnon. Tuntea olevani osa suurempaa kokonaisuutta. Sitä minä halusin. Tietää että seinän takana joku muukin nukkuu, syö ja oksentaa. Ja että jollain muullakin menee huonosti, ehkä jopa huonommin. Että joku muukin elää. Minä pelkäsin valvoa kun kaikki muut nukkuivat, mutta kerrostalossa kukaan ei valvo yksin. Näyttö on sunnuntaina."

 Ehkä joskus.

U=RI

"tshiuh"

Makaan sängyssäni niin etten tunne enää jalkojani. Vauhdikkuus on kai vienyt voimani, tai sitten se on tuo vaarallinen kevätlämpö vain. Onneksi sinkkuelämä pelastaa päiväni. Se on aspiriiniä minulle. Onneksi olen yksin. 

Mitenkähän tuo teksti sattuikaan kuvaan? Oliko se muka vahinko? 

Voi minua rakkaudenvalittajaa.

Olen vielä nuori?

Enkö olekin?

Nyt nukutaan, paha maailma pois kokonaan ja vajotaan sinne missä mansikat poimitaan.

Tiesittekö että U niinkuin unelma on myös suure; jännite, jonka yksikkö on voltti.

Aika nerokasta!

pus, Kiisa

KLARA VAPPEN

Vapputunnelmia lappeenrannasta alkuillasta:

<3 Mango-juusto-valkosuklaa-vanilja-kakku <3

Vappu meni ja tuli nopeasti. Olin lappeenrannassa lumoavan värikkäässä ja ihanassa naisseurassa.

Vapun jälkeen saimme koululta liput MM-lätkämatsiin Ranska vs. Kazastan... se oli ihan hauska matsi vaikka joukkueet eivät olleet ihan lemppareitani. Tunnelma oli ainakin katossa!

Kirjoittelen taas enemmän kun kerkeän ja kun olen ensin saanut itseni kuntoon!
<3:Kiisa

ps. JUOKSIN EILEN 10KM! olen valmis tyttöjen kympille toukokuun lopulla!!!

mitä on rakkaus?

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä minua ei nukuta, koska lenkkeilin liian myöhään. Keskiyöllä pelatessani timanttipeliä ajattelin jotain niinkin kliseistä asiaa kuin rakkaus; Mistä tietää että on rakastunut? Mistä tietää että toinen on rakastunut? Onhan se yleensä aivan selvää ja päällepäin näkyvää, mutta joskus hyvin salaista ja näkymätöntä. Onko rakkaus vain tunne vai voiko se olla myös fyysinen elementti? Onko kaipaus rakkautta vai vain kaipuuta?

jos saatte selvää lukekaa... luonto auttaa pareja rakastumaan lisäämällä ja laskemalla testosteronien määrää. Mielenkiintoista!

Mietin myös: Miten ilmaista rakastuminen? ja miten ilmaista ettei tunteita enää ole? Miten tiedostaa se ettei ole mahdollisuuksia rakastua uudelleen samaan ihmiseen? Miten tiedostaa ettei enää rakasta? Miten lopulta ilmaista tämä kaikki olematta ilkeä?

Mitä jos tiedostaa että rakastaa, mutta ehkä sitä toista siellä jossain? Eikö se ole ihastumista syvempää jos ajattelee yötä päivää, näkemättä koko ihmistä ja vielä tietäen ettei ehkä koskaan voi enää saada sitä kosketusta joka tuntui vatsanpohjassa asti.

Tänä yönä minulla on pelkkiä kysymyksiä. Toivottavasti pian saisin paljon vastauksia, koska tulen hulluksi näiden kysymysmerkkien ympärillä.

ps. Huomenna olkooon se päivä jota olen odottanut jo kauan!

Katsoa saa muttei koskea

Päivä meni hyvin. Tein vähän, mutta paljon. Hymyilin vähän, nauroin enemmän. Katselin silmilläni kaikkialle, löysin uusia löytöjä. Tarkkailin ihmisiä jotka eivät osanneet, pystyneet, kyenneet ja totesin itse olevani samanlainen. Loppuenlopuksi kaikki oli vain ennakkoluuloa; on olemassa toinen, kaukaisempi polku josta kulkea lähemmäs kesää. Löydän sen illalla kun kuuntelen Tomppaa.

ps. Kuvat ovat fiilistelyjä kakkukahvilta:

 pus <3

olenko hiukan darraisen näköinen...

tunnustelua tulevaan

Pitkän tauon jälkeen olen päättänyt palata. Minua on painanut moni asia. Enkä oikein ole kerennyt, jaksanut tai halunnut, mutta nyt minä haluan :)

Minä olen nyt täysi-ikäinen maailmantallustaja joka odottaa kesää kuin kuuta nousevaa, jotta olisi aikaa levähtää ja tehdä kaikkea ihanaa. Enkä ossaa enää kirjoittaa, mutta ehä tää taas tästä.

 "jaksat viel jonkin aikaa tätä paikkaa, näit ihmisii "

ps.

Mahanpohjassani kihelmöi,

en oikein pysty syömäänkään,

juomaan kyllä sitäkin enemmän,

mitä tämä kaikki perhostelu on,

kutkutustako kesästä?

Aurinko paistaa.